MATKAN PÄIVÄKIRJA

16. päivä - perjantai 30. elokuuta

        Aamulla on kauhee sumua!!! Haluamme mennä kultamiehen aluelle lännelle ja ehkä tunturille Jäkäläpäälle. Matka on kummalista, koska emme näe mitään. Vain kaunis värit tundrassa. Puolukan lehdet ovat punaiset, pensaan oranssiväriset, ja jäkälä on valkoinen. Kaunis, vaikka masentava!!! Olemme jo Pihlajamäellä, jolla on kultamiehen mökki. Puron ranta on kauheasti kuokkinut kultaa varten. Jatkamme Jäkäläpäälle, mutta sumu on niin kauhee, pelkäämme, että eksymme. Niin mennään takaisin Morgamojalle. Alkaa kolkko sade. Tuvassa on vallitettavasti paljon ihmisiä. Mutta ihmiset ovat mukavat. Keskustelemme kullasta, luonnosta, suomalaiset ovat uteliaat, miksi opiskelen suomea. Illalla tulee eräs kultamies, joka näyttää meille kultaa, jota hän on löyttänyt tänään. Hän sanoo, että tämä kulta palo maksaa noin 100 euroa...

17. päivä - lauantai 31. elokuuta
        Sataa jatkuvasti. Menään takaisin Ravadasjärvelle. Menemme Kultahaminan kautta. Täällä on männyn metsää taas. Katsomme paikkaa, jolla oli Lemmenjoessa ensimmäinen kullan löytöpaikkaa. Mutta ikavä kyllä , ei kultaa meille...  Kultahaminan luona löytän poron kallon ja otan sen mukana. Sataa, sataa, sataa, Pavelin kengässä on paljon vettä, niin että hän on pahalla tuulella. Pahus, meidän vaellusmatka Lemmenjoessa ei ole niin onnistua kuin UKK:ssa. Ravadasjärvellä kuivamme vaatet ja Pavelin toinen puolisuksi palaa poroksi ( ha...ha...ha...). Ulkona on kauhee kylmää, vain 6 astetta. Jatkamme Härkäkoskelle, koska emme halua jäädä tuvassa, jossa on (ei yllätys) paljon retkeilijöitä. Saavumme Härkäkosken telttailualuelle. Kaunis paikka, varsinkin jos sade loppui! Perillä on vielä kaksi hauskaa ja mukavaa suomalaista, kalamiesta. Näemme, että ne saavat noin 10 kalaa!!! Meidän täytyy yrittää sitä myös! Erikoisesti jos meiltä puuttuu liha jo viisi päivää! Kalastamme ehkä 15 minuuttia ja ... iso taimen on meidän! Mainio! Se maistuu hienosti!!! Lisäksi kalamiehet antavat meille poronlihaa säilykeessa! Emme kuole!!! Teemme iso tuli ja pitäämme hauskaa. Ei sataa...Elämä on paratiisi!

18. päivä - sunnuntai 1. syyskuuta
        Aamiainen aikana alkaa sataa vaihteeksi. Syömme poronlihaa ja tulen luona kuivaamme märkä esinet. Ha...ha...ha...MINUN puolisuksi palaa poroksi! Pisteet on nyt 2:1...Sadessa menemme takaisin Njurgulahdelle. Tapaamme paljon retkeilijöitä. Koko Suomi ehkä menee Lemmenjoelle! Olen hyvin vilustunut, koska makuupussini ei ole jo lämpi. Se on jo 5 vuotta vanha. Keskipäivältä olemme jo Njurgulahdessä. Olemme jäätynyt hirveasti. Menemme kapakkaan, mutta Lemmenjoen ravintola ei ole mukavaa. Kaikki täällä on kauheasti kallista (esim. olut Karhu 0,3l maksaa 4,20 Euroa). Kun haluan kuumaa vettä rommin kanssa, pitää maksaa vedeksi 1 Euro!!! Hyi! Onneksi sen lähellä on toinen baari, kahvila, jossa on mukava vanhempi nainen. Olut on suhteelisesti halpa, lisäksi täällä myydään erinomainen poronkäristys - se maksaa vain 10 Euroa. Nainen baarista sanoo, että baarin luona on avoin sauna! Hyvää! Saunassa lopultakin sulamme...Sen sitten mennään kahvilaan taas. Pari olutta...Keskustelemme Pavelin kanssa kävelemisesta Lemmenjoessa. Sanomme, että olisi mainio mennä puistoon noin 3-4 vuoden päästä, kavereiden kanssa, ja mennä Angeliin vai Nunnaseen (noin 180 km:ä vaellus) Telttailemme niityllä kahvilan luona. Teeme tulen, mutta puu on märkä. Pahus!

19. päivä - maanantai 2. syyskuuta
        Tänä yönä oli kammottavaa kylmää! Lämpötila oli kello 6 aamulla  -1C. Olen jäänyt ja vilustunut taas. Taivas on harmaa, ehkä lumi tulee! Aamu on hirveästi masentava. Kello 7:45 koulutaksi Menešjávrista tulee. Sisällä on sama epämukava nainen... Hän otaa lapset kouluun. Lapset ovat kalpeat, ei kukaan puhuu. Se on kuin horrorissa, luulen, että tämä nainen on VAMPIRE! Hyi! Onneksi Menešjávrissa odottaa jo bussi. Nainen menee kouluun, ehkä se on opettaja! En haluaisi mennä kouluun Menešjávrissa!!!! Ei milloinkaan! :o)
        Bussi kulkee meidän kanssa Inariin. Inarissa tuulee kovasti järveltä. Teemme päätös, että luovutamme vaellus Kevon luonnonpuistossa. Lehdessä nimittäin luemme, että sää Pohjois Lapissa on kauhee - sataa lunta tai räntä, lämpötila vain 0-6 astetta välillä. Vahinko, odotimme Kevoa paljon, mutta olemme vain ihmiset, ei konetta. Olemme surulliset vähän siitä. Ainoa suoritus on mennä kapakkaan... Olut on hyvää ja halpaa (2,50 Euroa). Juomme ehkä 8 kappaletta...huh! Keskustelemme nuoren saamelaisen pojan kanssa. Hän on hyvä juoppokin. Hän vain toistaa: "Olut on parempi kuin työ." Ehkä silloin-tällöin, mutta ilman työtä ei ole rahaa oluelle, luulen...Varsinkin Suomessa, jossa olut on liikaa kallista! Onneksi heidän kaverini, tyypi 2 metriä korkeampi, on selvämpi, niin että keskustelemme hyvin Lapista ja saamelaisesta.
        Illalla telttailemme Inarinjärven rannalla. Taivas on kaunis, "psyykkedellinen". Olen kauheasti juopunut...Näen taivaalla ahman, joka syö joutseen...Kummallista iltaa...

20. päivä-tiistai 3. syyskuuta
        Heräämme kylmään, mutta aurinkoon päivään. Mielemme on hauskaa. Lepäämme järven rannalla ja ihailemme kauniit ruskan värit. Menemme vielä kerran Siidaan ja Sámi Duodji kauppaan, josta ostamme perinteisiä saamelaisia esineitä. Keskipäivällä lähdemme Inarista. Menemme busista pois Tankavaaralla. Tankavaara on Urho Kekkosen puiston lounaan osassa. Haluamme olla viimeinen päivä Lapissa juuri täällä. Menemme luonnonpollulla ruskan luontoon. Kaikki on keltaista ja oranssiväristä. Telttailemme telttaillualuella suolla Pikku Tankavaaran alas. Ilta on kylmää, mutta oikein kaunista. Tunnemme, että talvi on jo lähellä. Näemme poroja metsässä lopultakin. Paistamme pihviä tuhkassa, laulamme ja hyvästelemme Lapin kanssa.

<<< >>>