MATKAN PÄIVÄKIRJA

11. päivä - sunnuntai 25. elokuuta

        Tänään on viime päivä Urho Kekkosen puistossa. Meidän päämäärä, rajan ylitys Raja - Jooseppi, on vain 17 km:ä täältä. (Tienviitta Jyrkkävaaralla valehdelee, kun sanoo, että Raja - Jooseppi on vain 10 km:ä sieltä). Matka on ihan rasittava. Pahas paikka on suuri ja vaarallinen suo Pahaojan ympärillä, 2 km:ä Jyrkkävaaralta. Joo, puro Pahaoja on tosi paha paikka! Suo on vihreän niityn näköinen, mutta se ei ole totta ollenkaan! Polkua ei ole täällä...ei mitään. Suo on hyvin syvy, pelkäämme mennä yli. Huh! Olemme toisella puolella, mutta 200 metriä jälkeen meidän täytyy mennä suon yli taas. Se on vielä pahempaa paikka. Pavel putoaa suohon! Onneksi vain hänen housut ja kengät ovat likaiset liejusta...ei mitään enemmän...
        Pahaojan takana on matka onneksi jo helppoa. Muorravaaranjoki muuttuu Suomujoeksi, mutta Suomujoki täällä ei ole jo pientä puroa, kuin Kiilopään takana. Emme tapaa ketään jo toinen päivä. Metsässä näen hirven!!! Ikävä kyllä se oli liian kaukana, mutta olen varma, että se oli hirvi. Yhdellä paikalla on Suomujoessa mainio kosket! Vesi hypii kivien yli, koivuja on oranssivärisiä ja elämä on kaunis...
        Ensi kerran näemme suuren joen Luttojoki. Se on kaunis ja leveä sininen joki metsiän keskella, jolla on kauniit hiekkarannat. Lopultakin näemme ison ja korkean riippusillan joen yli, se on puiston loppu. Viime este on syvy ja iso puro sillan lähellä, meidän täytyy mennä sen virtaa vastaan, jolla on kahlaamo. Silta on jo täällä... Ja toisella rannalla on jo parkipaikka ja puiston raja. HYVÄÄ and HEAVY!!! Meidän vaellus UKK:ssa on lopussa, meidän takana on 105 km:ä jalan...
        Viime 3:kilometriä rajalle. Puhumme suomalaisen tullimiehen kanssa, joka sanoo, että sunnuntaina ei bussia Ivaloon kulkee. Pahus! Meidän pitää liftata, mutta kun vain yksi auto tunniksi menee, liftaaminen ei ole helppoa! Raja-Jooseppi on pahas "kolo" maailmassa!!! Ei voida telttailla täällä rajavyöhkeen takia. 4 tuntia jälkeen olemme vähän masenuksessa.
        Laulamme:
                     "Pojed auto, vem nás do Ivalo
                     Vem nás tchore, vem nás do knajpy
                     Pivka dáme, stejka sežereme
                     To jsme my, ti dva správný chlapi"

        Se tarkoittaa noin:
                     "Mene auto! Ota meitä Ivaloon
                     Ota meitä haisunäätää, ota meitä kapakkaan
                     Juodaan olutta, syodään pihvia
                     Me olemme hyvät miehet!!!"

        Mutta ei se auttaa...Yö on jo lähellä. Onneksi näemme, että venäläinen auto tulee parkipaikalle. Otan 20 euroa ja, koska puhun vähän venäjää, menen järjestää sitä. Hyvä! Venäläiset otavat meitä Ivaloon, vaikka ne pelkäävät poliisia...
        Ivalossa menemme ravintolaan syömaan ja juomaan olutta. Syömme mainiota pihvea ja juomme hyvää olutta KOFF. Telttailemme Ivalojoen rannalla.

12. päivä - maanantai 26. elokuuta
        Aamu on pilvistä ja kylmää. Ehkä syksy jo alkaa. Lepäämme Ivalossa, se on todella pieni kylä. Keskipäivällä mennään busilla Inariin. Matkahuollon kahviassa Ivalossa  on oikein kaunis tyttö. Se on mukava muuttuminen, kun viimme viikolla olemme nähnyt vain metsää ja soita...
        Matka Inariin on lyhyt, mutta kaunis. Inarijärvi on hienoa!!! Tunnen, että ehkä viimeisessa elämässäni olen ollut saamelainen Inarista...en tiedä miksi, mutta se on vahva tunne...Inarissa menemme kievariin syömään, sen sitten ihailemme saamelaista perinteista tavaraa Saami Duodjissa sekä Siida museossa. Mainio!!! Ostetaan 6 olutta ja mennään autiotuvalle Pielpäjärven erämaakirkon lähellä, tiedän sen viimesta vuodesta. Matka on ihan rasittava, polulla Pielpäjärvelle on paljon kiviä ja juuria. Lisäksi alkaa sataa, ilma on äkkiä oikein syksyistä. Alkaa ruskaa. Pielpäjärvi on kolkko järvi, jonka rannalla on autiotupa, sauna ja pari sataa metriä sieltä on hieno vanha puukirkko, ehkä 1700-luvulta. Saunamme ja juomme olutta. Tapaamme englantilaiset, jotka luulevat, että olemme suomalaiset (istumme ennen saunaa oluen kanssa...) Tuvassa olemme yksin. Grillaamme poromakkaraa. Juomme olutta. Lupsakka...

13. päivä - tiistai 27.elokuuta
        Nukumme hyvin, koska tuvassa ovat pehmeät patjat. Aamulla uimme järvessä, käymme kirkossa, siivoamme tuvan ja saunan. Sataa taas ilman taukoa, mutta onneksi vain hienosti.Menemme takaisin Inariin, matka kestää vain tunti ja puoli, koska menemme nopeasti. Käymme taas Siidassa. Näyttelyesinet Siidassa ovat oikein kiinostavat. Erikoisesti suurta valokuvaa luonnosta on mainiota. Voidaan nähdä , millainen luonto on Lapissa joka kuukausi. Ja sitten busilla Njurgulahdelle, joka on Lemmenjoen kansallispuiston alku. Tosi erämaa! Metsiä on kolkkoja, vaikka ei jo sataa . Pienessä saamelaisessa kylässä Menešjávrissa bussi loppuu ja meidän pitää mennä koulutaksilla. Nainen, joka ajaa taksia, on ihan epämiellyttävä, onneksi se on poikkeus täällä Suomessa. Menemme 1,5 kilometriä parkipaikalle, jolta alkaa kansallispuisto. Matka on rasittava, meneme harjua pitkin, jota on matka ylös-alas. Lemmenjoen puisto on kolkompi kuin UKK. Se on, ainakin täällä alussa, suuri, loputon aarniometsä. Joki on iso ja joskus muodostaa järvet. Telttailemme paikalla, jonka nimi on Sierikniva. Se on joen lähellä, mutta parempi vettä on pienesta purosta. Näemme laivan, joka kulkee retkeilijain kanssa Kultasatamalle. Kiinostavampi on ahman jälki joen rannalla! Alkaa hauska ilta. Olemme erinomaisella tuulella, säkenöimme vitsikkyyttä. Mutta kaikki loppuu, kun alkaa kova sade. Meidän teltta on auki, niin että sisällä on paljon vettä. Yö on kylmää ja kaikki on märkää...

14. päivä -keskiviikko 28. elokuuta
        Aamulla teemme iso tuli kuivamaan vaatet, teltta jne. Ikävä kyllä Pavelin puolisuksi palaa poroksi ...ha ha ha! Keskustelemme meidästä seuraavasta matkasta Lemmenjoessa. Toinen mahdollisuus on jäädä vain perusosassa, toinen on kulkea länneen, Paskajoelle. Se riippuu säästä...Joka tapauksessa, sää Lemmenjoessa on toistaiseksi huonoa. Matka jatkuu harjua pitkin. Metsä, metsä, metsä... paikka paikoin kivikko. Emme näe ketään, se on vähän yllätus.
        Härkäjärvellä on vene, jossa voidaan mennä Lemmenjoen yli. Polku tosiella rannalla on parempi. Pian olemme jo Ravadasjärvellä, jolla on iso autiotupa ja telttailualue. On pakko pestä vaatet. Se on työ, joka kestää puoli päivää, huh... Teemme päätös jäädä Ravadasjärvellä kuivamassa vaatet ja huomenna täällä kätkeä painavat esinemme kuin teltta, varavaatet, jokin ruokaa jne, ja jatkuu vain kevyen repun kanssa. Haluisimme mennä kultaaluelle kolmaksi päiväksi ja sen sitten takaisin Ravadasjärvelle. Koska sää on huonoa, emme menne Paskajoelle. Toivottavasti ensi kerran...Iltapäivällä tulee laiva. Tulee paljon ihmisiä. Pahus, ehkä liikaa. Ravadasjärvi on suosittu paikka, mutta me pidämme enemmän rauhalista paikasta metsässä. Mutta metsässä ei voida pestä vaatet...
        Menemme katsomaan Ravadäsköngäs, joka on kaunis ja suuri vesiputous. Mainio!
        Nukumme tuvassa, mutta jos tupa on täynnä, se ei ole kivaa elämystä...

15. päivä - torstai 29. elokkuta
        Aamu on hyvin kylmää. Kätkemme suurin laukun, jossa on turhat esinet, tuvassa. Rinkat ovat niin kevyt! Mennään metsän läpi, Ravadasjokea pitkin. Ylhäällä, Máddib Ravadaassa on luonto kaunista. Ruska alkaa lopullisesti. Pienet koivun lehdet ovat keltaiset ja pensaita tundrassa on oranssivärisiä! Tapaamme retkeilijat, jotka menevat Vaskojoelta. Pahoitelemme hetkeksi, että meillä ei ole kaikit esinet reppuissamme, koska aurinko paistaa lopultakin ja nyt ei ole syytä mennä vain Morgamojan Kultalle, tuvalle ,joka on  vielä perusosassa. Pahus! Nyt haluaisimme mennä Paskajokiin asti, mutta emme voi esinetta varten. Ei mitään, jatkaamme suuntaan Morgamojaan. Kiipeämme nimetöön tunturiin, metsä häviä. Tunturin huipulta on kaunis näköala luontoon. Pohjoisessa on tuntureita, joista korkein on Látnoaivi. Látnoaiven takana on Vaskojoen autiotupa ja Vaskojoelta mennään vielä 10 km:ä "pyhälle" Paskajoelle...Ehkä ensi kertaa...Ei se haitaa, tärkeä on, että sää on parempi ja ruska alkaa. Toteamme, että Lemmenjoen puisto ei ole vain metsää. Huipun takana alkaa kummalista ylänköä. Se ei ole kuin UKK:ssa, koska siellä on tundra vain vuorella. Täällä on tasanko, mutta ei puuita. Se on vähän kolkkoa, mutta tosi erikoista! Todellinen Pohjoinen!!! Noin 5 kilometriä jälkeen maisema laskee Morgamojan laaksolle. Täällä on autiotupa. Se ei ole niin kaunista, mutta tärkeämpi on, että ei kukaan tulee tänne aamuun asti...

<<< >>>