MATKAN PÄIVÄKIRJA

6. päivä - tiistai 20. elokuuta

        Ollaan Rovaniemella kello puoli kahdeksän. Olen vähän masennuksessa, koska tyttöystäväni ei ole minun kanssa Lapissa tänä vuonna.
        Onneksi pohjoisessa ei ole niin kuumaa, "vain" 18 astetta. Menemme busilla pohjoiseen. Pavel näe ensi kerran poroja. Niin että, 20.elokuuta on Poron Päivä!!! Keskustelen vanhan naisen kanssa, joka tunti, että oleme kotoisin Tsekistä. Hyvää! Yritän puhua suomea, ja se suujuu hyvin! Sodänkylässä juodaan kahvia ja syödään porovoileipä. Maukasta, mutta kallista (kuin kaikki Suomessa). Noin keskipäivällä saavumme Kiilopäälle, joka on Urho Kekkosen puiston rajalla. Olen toisen kerran UKK:ssa. Viime vuonna olen ollut tyttöystävän kanssa Luirojärvellä, muttä nyt ehkä haluamme mennä Raja-Jooseppiin. Nähdään...Kiva, että kaikialla on paljon sieniä. Suomalaiset ehkä eivät tiedä, että sieniä on hyvää ruokaa. Menemme ensimmäiselle tuvalle, jonka nimi on Suomunruoktu. Se on noin 16 kilometriä. Luonto on kaunis. Tundra on hiljaa, aurinko paistaa, mutta se ei ole kuumaa. Meneme ylös ja ylös, ei puita jo kasvaa täällä. Ei kukaan on täälläkään. Mainio, lopultakin olemme luonnossa! Ruska vielä ei ole, mutta ei se haitaa. Lepäämme Suomujoen ranalla, näemme kaksi suurta lintua, ehkä metsoa. (tsekiksi se on "tetøev") Viime 5 kilometriä on helppoa, kello kuusi olemme jo tuvalla. Täällä on melko paljon ihmisiä, tuvassa on 2 poikaa ja ympärillä on noin 4 telttaa. Joo, ruska aika on lähellä...Vesi joessa on hyvin kylmää. Illalla menemme toiselle rannalle, jolla on ehkä puoli kilometriä täältä vanha rakkenus. Se on vanha kultamiehen sauna, mutta nyt voidaan nukkua sisällä. Luonto on mainiota. Erikoisesti suosammalta  on kaunista, punaista, keltaista, oranssiväristä. Nukun ulkona. Yöllä on ihan kylmää, mutta ei se haitaa. Katson taivaalle, kuu on iso ja tähtiä vilkkuu. Olen innostunut, että voi olla Lapissa taas. Mitä jos se on viime kertaa?

7. päivä - keskiviikko 21. elokuuta
        Herään erittäin aikaisin, kello 5, kylmää varten. Puhun suomalaisen pojan kanssa luonnosta ja matkastamme. Hän on lähdössä jo kello 6, ehkä siksi, että aamulla on luonto paras. Me itse menemme pois yhdeksän maissa. Menemme joen yli ja sen sitten polku on oikein kapea. Metsä on kaunis. Ympärillä on kallioita, mutta ikävä kyllä myös soita. Matka on siis ihan vaikea.Kolmanne järven takana alkaa puiston erämaaosa. Menetään ylös, Vintilaojan kanjooniin. Löytämme täällä poron kallon. Ylhäällä on kaunis koivikko, polku on tasainen ja voimme kulkea nopeasti. Eräs paikka on mainio. Se on laaja laakso tuntureiden välillä. Sen lempinimi on "pieni Islanti", koska luonto täällä on minusta Islannin näköinen. Näemme täällä ahman jäljet! Kiipeämme tunturin huippuun ja sen sitten jyrkästi alas, Tuiskukuruun. Täällä on seuraava autiotupa. Lepäämme täällä hetkeksi ja tapamme tytön, joka kulkee myös Luirojärvelle. Hänellä on todella suuri ja painava reppu. Kiipeämme Ampupäähän. Tunturi on ihan jyrkkä, sää on kuuma taas ja olemme hyvin väsynyt. Mutta Luirojärvi jo ei ole kaukana.
        Luirojärveä ennen meidän pitää mennä Luirojoen yli. Joki on leveä, mutta matala, niin ei ongelmaa. Ja olemme jo perillä. Luirojärvellä on noin 20  ihmistä, tänä aikana se on suosittu paikka. Mutta kaunis! Luirojärvellä on kolme tupaa ja lisäksi hieno sauna. Telttailemme järven rannalla. Illalla kalastamme. Teemme tärkeä päätös, että huomenna menemme repun kanssa Sokostin huipulle ja sen sitten Muorravaarakanruoktulle. Niin, nyt on selvä, että haluamme mennä Raja - Jooseppiin asti. Ollaan kaksi kertaa saunassa.

8. päivä - torstai 22. elokuuta
        Aamulla en tunne hyvin, menen saunaan taas, mutta ei se auttaa. Ja tänään on niin rasittava päivä! Menemme pois ja vaikka matka on helppoa alkupäässä, olen pahalla tuulella. Aurinko paistaa taas, niin että näemme korkea Sokostin huippu selvästi. 3 km sitten polku alkaa nousta ylös. Luonto on ihanaa! Jaulutuskuru on kaunis kanjooni tuntureiden välillä, juomme vettä purosta. Kaikialle on kivikko, moreeni. Polku häviä. Pitää mennä suoraan ylös. Kiipeäminen on oikein rasittava. Menemme vasemalle, kanjoonin läpi. Tämä kanjooni on suuren perän näköinen, me kiipeämme sen vasemmistolaisen puoliin, ja Sokosti on oikealle. Lopultakin ollaan vuorenharjalla ja uskomme, että Sokostin haltia on meidän kanssa. Kaikialle on vain moreenia, ei puuita, ei ruohoa, vain kiviä ja jäkälää. Kiipeämme oikealle, Sokostin huippuun. Joooooo! Huipulla on raikas ilma ja kaunis näköala!!! Luirojärvi on täältä vain pieni sininen läikkä. Olen hyvällä tuulella taas, kaikki on erinomaista! Tapamme vanhan miehen, joka on varmasti Sokostin haltia! Hän vain hymyillä viisaasti ja hän on hiljaa.
        Ja alas taas, Muorravaaranjoen lähdelle. Tämä puiston osa on todella erämaaosa. Ei kukaan on täällä. Ei polkua on täällä. Lopultakin tunnemme, että maailmassa on olemassa paikkoja kuin tämä, paikkoja ilman sivistysta.
        Kuljemme metsän läpi, jokea pitkin. Illalla olemme lopultakin tuvassa Muorravaarakanruoktussa. Tällä on vanhempi mies, suomalainen Paavo Kauto, joka on mukava ja me puhumme hänen kanssa. Myöhempi tulee toiselta puolelta vielä kaksi nuorta saksalaista. Juomme vahva sakasalainen rommia, syömme unkarisalamia ja keskustelemme keskiyöön asti...

9. päivä - perjantai 23. elokuuta
        Tänään on vähän lepopäivä. Jäätämme meidän reput tuvassa ja meneme retkelle, joka Paavo Kautto suosittelli. Haluamme mennä Pirunportille, Paratiisikurulle ja Lumikurulle. Menemme Muorravaarajoen yli ja suoraan ylös. Metsää häviä pian. Ennen meitä on uskomaton näky. Tundrassa on vuoria ja keskellä on suuri, syvä ja vaikuttava halkeama!!! Kiipeämme alas, mutta halkeama on oikein kaukana! Kun olemme ennen sitä, tunnemme pienempi kuin muurahaiset! Jos katsomme ympärileen, näemme vuoria ja metsiä, joita on venäjän rajan lähellä. Ei kukaan, ei rakennusta, ei sivistysta!!! Meitä ennen on tuntureita, moreenia ja sininen taivas. Kiipeämme Ukselmapäähän, jota on toinen korkein tunturi UKK:ssa. Huipun takana on kaunis rotko, jonka nimi on Paratiisikuru. Hyvä nimi! Rotko on syvä ja sen pohjalla on vihreä niity ja musta lampi. Hauskaa, että Pirunportin takana on Paratiisikuru... Lapissa on usein hauskoja paikkanimiä, esim. Lemmenjoen puistossa on joki Paskajoki :o) Emme kulje alas, koska rotko on liian jyrkkä. Lisäksi, pohjoisesta tulee mustaa pilveä. Menetään tundran läpi, Lumikuruun asti. Lumikuru on vaikuttava laakso tunturista metsään. Kurussa on moreenia, ei polkua. Ihan alhaala on vihreä suo, jolla on Lumikurunojan lähde. Ikävä kyllä meidän pitää kiirehtiä myrskyn vuoksi. Metsässä näemme karhun ja hirven jäljet!
        Ajankohdassa, kun olemme takaisin tuvassa, alkaa kauhee myrsky. Salamat, ukkoset ja kauhee vesisade. On hyvin romanttinen istua tuvassa myrskyn aikana. Saksalaiset ovat tuvassa jatkuvasti, koska yksi pojalla on loukkaantunut jalan ja kauhee Sokosti odottaa heitä! Saksalaiseilla on ruohoa, niin että polttamme joneettia heidän kanssa. Hauskaa aikaa!!! Keskustelemme taas keskiyön asti, ahmasta, luonnosta, kaikista...Paras päivä Suomessa!!!

10. päivä - lauantai 24. elokuuta
        Aamulla on sumu, mutta se hälveä pian. Meidän  päämäärä on tupa Jyrkkävaara, joka on Muorravaarakanruoktulta noin 16 km:ä pohjoiselle. Odottamme helppoa matkaa, koska matkan aikana ei ole tuntureita. Mutta emme tiedä vielä, että Muorravaaranjoen ympärillä on paljon soita. Usein putoamme niihin, meidän pitää mennä hitaasti ja varovasti. Paikka paikoin polkua ei ole olemassa. Matka on siitä huolimatta kaunis. Joen ympärillä on vielä hyvin korkeat tunturit. Suojärvet kuin Iso-Jänkä ja Ylä Jänkä ovat kauniitkin. Ihailemme suokukkia, kuivia puuita jne. Muorravaarakanjoki on jo hyvin leveä. Emme tapaa ketään koko päivän. Menemme poronaidan läpi, sen takana näemme paljon poron jälkiä. Jyrkkävaaraa ennen on iso a syvy suo, joka on melko ylipääsemätön. Ehkä se on syy, miksi on tupa Jyrkkävaara usein tyhjää. Ainakin tänään se on tyhjää. Tupa Jyrkkävaara on meistä paras tupa puistossa. Se on kuivalla vaaralla, jonka ympärillä on soita kaikialla. Otamme vettä suojärvestä. Toisella järven rannalla on mäki Jyrkkävaara, joka on todella jyrkkää. Rakastamme tätä hiljaa paikkaa! Huomaamme, että  huhti-toukokuussa, kun lumi sulaa, on tupa vaikeapääsyinen, soita varten. Tänään on täysi kuu. Oikein romanttista...

<<< >>>